Voimanoston maailmanmestari Perälän Samuli on tuutannut Täysii-seminaareissa urheilukentillekin uuden käsitteen menestykseen johtavasta meiningistä. Kun nyt Minnakin ihmettelee mikä mättää niin aattelin selventää asiaa pienellä kuvaajalla. Lähtökohtanahan Samulilla on tyhjentämisen taito, joka useimmilta huippu-urheilijoiltakin vielä puuttuu.
Urheilijan ura.
Urheilija voi siis menestyä kahdella tavalla. Ensimmäisessä menestyksen vaiheessa voitot ja tappiot tuotetaan kovalla tohinalla, usein kiireelläkin. Tällöin elämä on maksimaalisesti pelissä urheilussa ja päivän fiilis on suoraan riippuvainen viime viikonlopun tuloslistasta. Koska vuorokaudessa ei ole kuin 24 tuntia johtaa tämä lisäämiseen perustuva vaihe väkisinkin umpikujaan.
Toisessa menestymisen vaiheessa tulos tehdään sen vuoksi, että vain oleellinen on enää jäänyt jäljelle. Tähän vaiheeseen monikaan ei pääse, koska urheilijan ura loppuu jo sitä ennen erilaisiin vammoihin yms. väsymykseen. Monestikaan urheilija ei myöskään (vain lisäämiseen tottuneena) osaa vaihtaa moodiaan vähentämiseen ja sen vuoksi aikaa kuluu vuosia ennenkuin uusi, menestystä tuottava sävel löytyy. Yleensä tämä sävel löytyy lapsuudesta eli siltä ajalta, kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä.
Minna on nyt purrut nurmea pari-kolme vuotta, joten luulis piakkoin laivankin kääntyvän takaisin menestyksen satamaan. Pasilta ja Janilta tuo prosessi vei vajaat kymmenen vuotta. Oma ja kumppanit on nyt samassa jonossa, joten mielenkiintoista nähdä. Selväpäisimmältä tällä hetkellä näyttää Moren touhu.
t. Harha
