Vapa, Vapa, Vapa, Vapa, Vapa, Vapa, Vapa, Vapaa…
Nyt se sitten vaalitaistelu alkaa. Seuraavan kuukauden aikana punnitaan eri puoluekoneistojen kyky hallita mediaa ja kansalaisten ääntä. Jos pullaan ja kahviin ei ole varaa niin sitten voi koittaa vaikka maksullisella makkaralla. Jotain on kuitenkin saatava, jotta uurnille asti lähtee. Sveitsin, Viron ja Britannian mallista verkkoäänestysjärjestelmää kun meillä ei vielä Suomessa käytössä ole.
Itseni lisäksi meitä ipulaisia on nyt 150 henkeä eduskuntavaaleissa ehdolla ja olemme nousseet RKP:n ohi Suomen seitsemänneksi suurimmaksi puolueeksi ehdokasasettelussa mitattuna. Jotkut meistä pääsee läpi Arkadianmäelle bunkkeria valtaamaan, jolloin perustulo, suora kansanvalta ja ero EU:sta näkevät päivänvalon. Tarvitsemme tähän tukesi!
Omaa vaalikiertuetta varten olen hionut kuntoani ja uskoisin jaksavani sen läpi pirteänä ja elinvoimaisena. Toki haasteet on normaalia kovemmat, koska Lapin tiet on heikossa kunnossa ja tiekarhut pelastettava eikä toisaalta raskaan kaluston kuljetuskustannuksiinkaan löydy riittävästi tukea. Tämän vuoksi olenkin alkanut kampanjoida umpihangen puolella.
Sinällään umpihankiteema ei ole suomalaisille ihan vierasta, koska viimeksi kun tappelimme Suomelle itsenäisyyden tapahtui se Talvisodan hengessä. Nyt toki pääsääntöinen uhka tulee lännestä ja sodankäynnin muodotkin on siten hivenen erilaiset. Brysselin Tiltujen turvat on kuitenkin edelleenkin tukittava.
#SAATANANTUNARIT.
Polkaisin vaalikiertueeni tosissaan käyntiin toissapäivänä länsinaapurin linjojen tarkastuksella. Koska tankit uppoavat umpihankeen eikä kelkatkaan kestä niin päätin turvautua suksiin kuin paraskin kaukopartiomies. Starttasin matkaan heti aamusta ja ensimmäisenä etappina oli sivakointi Väyrysen Paavon tiluksille Pohjanrantaan tsekkaamaan uutta kylpylää. Ei ollut vielä sauna kuumana enkä jääny sitä lämmittämäänkään saati rahoittamaan. Omapahan on projektinsa, vaikka siihen meidän veronmaksajien varoja varmaan taas käyttääkin.
Matka jatkui Kemijoen varresta Lautamaan kautta Kantojärvelle, jonne matkaa kertyi noin 30 kilometriä. Oli aika tankata Rajalta Rajalle-hiihtäjien kuulumiset. Hirveä vedätys on Saksassa päällä, kun vapaakauppasopimusta lobbaavat eikä Kuusamostakaan Talvisotavaaraa kummempaa kuulu. Kansallispuistoksi ristivät nämä saksalaiset meidän Meri-Lapin, vaikka koitin korjata että ehei, tää paratiisi hankien keskellä on ihan vaan normi-Lappia.
Karunkiin tullessa törmäsin paljon puhututtaneeseen kielimuuriin. kun pakkoruotsin sijaan minutkin toivotettiin hurraahuudoin tervetulleeksi maaliin. Koitin selittää, että tästähän matka vasta alkaa, mutteivät uskoneet. Liekö luulivat vitsiksi, kun tuumasin että umpihankea pitkin aattelin vielä painaa takaisin Tornioon ja Kemiin.
Vihreä linja on ajettu ja punainen myös pitää.
Kukkolankosken kohdalla totesin, ettei keskeltä tuu suksilla Mäkinenkään joten rantauduin suosiolla EU-direktiivejä tutkimaan. Kulmunin Katrin ilmapalloja ja Mäntylän Hannan jytkyä ei Pohjolan Safareiden rantapenkalla näkynyt, joten huonosti on vissiin kaupaksi käyneet. Itse tosin piittasin tässä vaiheessa vain puhtaasta vedestä, jota kosken pärskeistä ja avannoista sain lupotuksi. Tornionjokihan on Euroopan suurin Vapaana virtaava joki ja niin kauan kuin minä voin asiaan vaikuttaa niin sellaisena myös pysyy.
Kuuden maissa sivakointia oli takana 80 kilometriä, kun saavuin Tornioon. Sillan alla pällisteli spurgun näköisiä miehiä, joten menin heitä jututtamaan. Paljastuivat pienyrittäjiksi ja olivat vain reviirejä valtaamassa Suurpilkkejä varten. Meinasivat, että kalaa kyllä tulee kaikkina muina päivinä paitsi itse kisapäivinä. Tuumasin vain, että mie tarvin nyt sellasta äänisaalista, että siihen ei pelkät pilkit riitä. Verkoilla on päästävä kalastamaan!
Illan hämärtyessä käännyin sitten linjojen tarkastelussa loppusuoralle. Maamerkkien perusteella Outokumpu on siirtynyt tuulivoimaan ja Veitsiluoto vilkkuviin jäänmurtajiin eikä Kemi-yhtiökään enää edes haise. Jotain siis tarttis tehdä, jotta kotiin löytäisi.
Tarvitsemme toivon näköalan.
t. Marko Heikki Vapa, 101
