Team Finland in different motions.
Syksyn kisakausi on käynnistynyt ja on sadonkorjuun aika. Kuntokäyrä näyttää edelleenkin kivasti ylöspäin joten kilpailen mielelläni. Latvian jälkeen kävin Pohjois-Ruotsin erikoispitkän voittamassa vajaalla 10 minuutilla ja Barentsin Kesäkisoista Bodöstä oli tuliaisina hopeaa ja pronssia. Lapin mestaruuksista viimeinen eli yömestaruus jäi saavuttamatta, kun lamppu hyytyi kakkosrastille. Espii Juopperin peesi kuitenkin siivitti sielläkin hopealle. Saas nähä millon S-P oppii tekemään reitinvalinnan. Ois jo korkea aika.
Suunnan varikolla.
Syksyn ehdoton kohokohta oli kuitenkin pyöräsuunnistuksen SM-kisat, jotka alkoivat lupaavasti pyörän jäädessä pois kyytistä jo Oulussa. Onneksi formulavarikolta löytyy niin uutta ajopeliä, polkimia kuin telineitäkin pikavaroituksella ja kuski saadaan ajoissa metsään. Metsässä kuitenkin kannattaa olla tarkkana, koska kohteet tulee noin kolminkertaisella nopeudella vastaan jalkasuunnistukseen verrattuna ja myös väisteltävät puut ja pyöräilijät ovat arvaamattomampia. Onneksi kuitenkin (taas kerran) isommilta onnettomuuksilta vältyttiin vaikka takarengas työsopimuksensa irti sanoikin. Joukkueurheilu sopisi ehkä minulle myös mutta mitenköhän saisin parini tai välineeni kestämään mukana rinnallani maaliin asti?
SM-sprintti 6th +2.35 Häkkiseen.
Seuraavilla viikoilla trailaan Tervan ja käyn Laihialla S/M-yössä. Tervareitin 60 km kaipaa uutta reittiennätystä ja yökin kiinnostaa. Lampun kun vielä saa kuntoon niin voi ÖstraNattiakin siinä ohessa naputella.
t. Ayrton
