Näin se alkoi

Marko maajoukkueeseen

Pohjakosketus on saavutettu. Olen 30-vuotias ja silti elämä vielä täysin edessä. On aika tehdä comeback suunnistuseliittiin. (Pohjakosketuksen… tai pikemminkin aallonharjan ohitukseen lisävaloa ks. kuvaaja 1.).

Kuvaaja 1. Markon rankisija 1998 – 2007.

Olen siis noussut viimeisen vuoden aikana takaisin Suomen 150 parhaan suunnistajan joukkoon!!! Ens kaudelle maajoukkueeseen noustakseen täytyisi tosin toteuttaa lähestulkoon kuvaajan mukainen nosto. Onko siihen mahdollisuuksia? (Mahdollisuuksiin lisävaloa ks. kuvaaja 2.).

Kuvaaja 2. Markon harjoitusmäärät lajeittain 1994 – 2007.

Harjoittelumääräni ovat siis valahtaneet invalidin tasolle. Kauppaostoksilla jalkaisin käyvät ja portaat aina kiikkuvat papatkin ohittavat (ei nyt sentään ihan portaissa mutta) harjoitusmäärissä. Onneksi laatuun on kuitenkin jo kauan aikaa satsattu.

Suunnistustaito, kestävyys ja kehonhallinta

Mutu-kokemuksen ja kirjallisuuteen perehtymisen jälkeen olen tullut päätelmään, että suoriutuakseni suunnistusmaajoukkueeseen on minun hallittava hyvän itsetunnon lisäksi suunnistustaidon, kestävyyden ja kehonhallinnan osa-alueet. Itsetuntoa minulta ei ole ennenkään puuttunut, joten keskityn tässä avauskolumnissani tarkastelemaan muita jäljellejääviä osa-alueita. Tarkastelu on parasta tehdä absoluuttisina lukuina.

Perstuntumalta arvioin, että jään Suomen kärkeen (esim. rankikärki Ikosen Paissille) tällä hetkellä noin 45 s / km. Suunnistustaitoprofiilini osoittaa, että pummaan noin 20 s / km eli vaikka muuttuisin automaattiseksi lipunhalkaisijaksi ei minusta vielä olisi vastusta maajoukkueelle. Sensijaan juoksuominaisuuksissa (siis kestävyydessä ja kehonhallinnassa) näyttäisi olevan vielä ilmaa.

Perstuntumalta arvioituna osaan juosta metsässä hyvin, vaikka kaikkein kauneinta se ei vielä olekaan. Metsäjuoksutaitoni periytyy Jyväskylän ajoilta, jolloin opettelin uudestaan juoksemaan (mm. Joensuun Timpan esimerkkiä noudattaen) muuttuvassa maastomagneettikentässä. Joulupukkiopiston tonttuilut ovat vain vahvistaneet tätä osaamisaluetta. Uskallan juosta, vaikken vielä jaksakaan.
Janne on määritellyt suunnistusmaajoukkueelle 5000 metrin aikarajat. Toppatakkiosastonkin pitäisi naputella alle 16 ja puolen minuutin. Itseltäni tämä rajapyykki ei ole vielä koskaan alittunut. Jos oletetaan, että tuosta 45 s / km pitäisi maajoukkueeseen päästäkseen lohkaista vähintään 40 sek / km niin tämä on juuri se osa-alue mistä sen voisi isoimmiten (niin kovalta kuin se kuulostaakin) kadottaa. Pelkällä kehonhallinnalla kun ei pärjää kuin vaikeakulkuisissa maastoissa. On opeteltava juoksemaan kovaa myös maantiellä. (Kilometrimahdollisuuksiin lisävalaistusta ks. kuvaaja 3.).

Kuvaaja 3. Markon kilometrit 1994 – 2007.

Tarkkasilmäiset Lapin Kansan lukijat reagoivat tänä kesänä uuteen hölkkäkisoja kiertäneeseen tekstiiliurheilijaan. Hölkkäkisoja on kiva kiertää, kun niissä kaikille osallistujille annetaan palkinto ja jos aloittaa tarpeeksi kovaa niin pääsee vielä seuraavan aamun lehteenkin. Harjoittelemattakin niihin voi näköjään osallistua, kunhan vain pokka kestää (kultaisen 70-luvun eläneiden) veteraanien vit… huomautukset.
Ilmoitan ”Marko maajoukkueeseen”-projektin alkaneeksi.
Nähdään maantiellä!
t. Marko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *